Piirtänyt: Ami Hauhio -näyttely Tampereen palvelukeskuksissa keväällä 2015

Aimo Hauhion töitä esittelevä näyttely kiertää Tampereen palvelukeskuksissa kevään mittaan. Tammikuussa se oli esillä Pappilanpuiston palvelukeskuksessa, ja sitten Nekalan palvelukeskuksessa (Kuoppamäentie 24) 3.2. – 27.3. Nekalan keskus on auki ma-pe klo 11 – 13.30.

Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalien viikonlopuksi 28.3. – 29.3. näyttely loikkaa Finlaysonin alueelle.

Heti sen jälkeen sitten vielä Lielahden palvelukeskukseen (Teivaankatu 1), jossa näyttely on auki huhtikuun ajan ma-pe klo 8 – 14.30.

Palvelukeskukset on tarkoitettu pääasiassa vanhusväestölle, mutta niihin on toki kaikilla vapaa pääsy. Kiertonäyttelyssä on esillä vain näyttelyn perusosa, eli 8 rollup-standia. Alkuperäistöitä yms ei ole mukana.

Lehtijuttu

Suur Tampere -lehden toimittaja teki Hauhio-näyttelystä jutun sen loppumetreillä elokuussa. Juttu ilmestyi vasta nyt kun näyttely on ollut kiinni jo hyvän aikaa, mutta hyvä näinkin. Hyvin todennäköisesti näyttely tulee vielä esille muuallekin, vaikka varmaa tietoa ei tässä vaiheessa vielä olekaan.

Suur Tampere -lehden juttu 14.10.2014.

Sarjatulta!

Ville Hänninen ja Jussi Karjalainen ovat koonneet komean ja tukevan kirjan Sarjatulta! joka esittelee sota-ajan pilapiirroksia ja sarjakuvia. Erittäin suositeltava teos sisältää runsaasti harvinaista kuvamateriaalia ja uutta tietoa tuon ajan piirtäjistä. Myös Aimo Hauhio on näyttävästi mukana, kuten myös Poika Vesanto, Tove Jansson, Erkki Koponen, Ola Fogelberg ja monet muut.

sarjatultaKustantaja: Jalava, 2014. Kansikuva: Poika Vesanto.

Lisää aiheesta:

Ville Hänninen Ylen aamu-tv:n haastattelussa kirjasta.

Seura-lehden juttu kirjasta.

 

Näyttely purettu

Hauhio-näyttely purettiin Tampereelta TR1 Taidehallista maanantaina 1.9.2014. Kiitos kaikille kävijöille, ja vieraskirjaan kirjoittaneille. Näyttely siirtyy varastoon, ja ilmestynee kyllä taas esille jonnekin ennemmin tai myöhemmin.

Kuvittajien ja sarjakuvantekijöiden alkuperäistyöt

Hauhio-näyttelyä, samoin kuin 2009 kokoamaani Poika Vesanto-näyttelyä tehdessä tuli hyvin esiin se miten vähän käyttökuvittajien originaaleja on aikanaan arvostettu.

Vesannolta (1908-1950) on säilynyt kansimaalauksia ja kuvitusoriginaaleja lähinnä Otavan kuva-arkistossa. Muutamia sarjakuvaoriginaaleja on päätynyt keräilijöiden kokoelmiin, ties mitä kautta. Myös Designmuseon kokoelmissa niitä on ainakin jonkin verran, mutta se selvisi vasta myöhemmin, Designmuseon suomalaisen sarjakuvan satavuotisnäyttelyssä. Designmuseon työt ovat ilmeisesti peräisin Suomen Kuvalehdestä. Eräs keräilijä taas oli talvella 2014 löynnyt antiikkiliikkeestä Vesannon luonnoskirjan vuodelta 1928, mitä voi pitää pienenä ihmeenä. Millaisia reittejä se oli sinne päätynyt, ei koskaan selvinnyt.

Hauhion (1912-1955) tapauksessa asia oli osittain helpompi, ja osittain vielä hankalampi. Hauhion perikunnalla oli jonkin verran kuvitusoriginaaleja ja tauluja tallessa. Kuitenkin esimerkiksi sadoista sarjakuvasivuista oli säilynyt tasan yksi, ja kirjojen kansimaalauksia vain kaksi. Nuo ovat olleet esillä Tampereen näyttelyssä. Kansimaalauksia ja kuvitusoriginaaleja löytyi myös Tuusulan taidemuseon kokoelmista, jonne on päätynyt Valistus-kustantamon materiaalia. Hauhio teki enimmäkseen töitä kauan sitten kadonneille kustantajille, kuten Kansankirja, Nide, Ilmarinen, Mantere… Niille tehdyt kymmenet, luultavasti jopa sadat työt on oletettavasti hävitetty. Jopa isompien kustantajien arkistoja on vuosien saatossa viety kaatopaikalle.

Tämä tuli mieleen aikalaistaiteilija Tove Janssonin (1914-2001) komeassa näyttelyssä Ateneumissa. Janssonin melkein kaikki Muumisarjakuvien originaalit on aikoinaan hävitetty sen jälkeen kun ne on painettu lehteen. Eikö kukaan osannut kuvitella, että niillä olisi mitään arvoa tulevaisuudessa?

Arkistojen ikuinen ongelma on tietysti se, että vuosien varrella tavaraa kertyy liikaa, ja säilytyskuluja aletaan jossain vaiheessa karsia. On kuitenkin hyvin mahdollista, ja jopa todennäköistä, että esimerkiksi Hauhion alkuperäistöitä on vielä tallessa jossakin arkistojen tai perikuntien kätköissä. Niiden löytäminen vain tuntuu olevan kovin hankalaa. Jos sellaisiin törmäätte, ottakaa yhteyttä!

Asiaan on tarttunut esimerkiksi Suomen Sarjakuvamuseo, joka on tässä vaiheessa lähinnä kokoelma, mutta toivottavasti jossain vaiheessa pystyy laajentamaan toimintaansa. Jo se, että on olemassa paikka jonne voi lahjoittaa piirroksia ja sarjakuvaoriginaaleja mieluummin kuin kuskaa ne paperinkeräykseen, saattaa edesauttaa kotimaisen kulttuuriperinnön säilymistä.

SONY DSC

Ami Hauhion tiettävästi ainoa säilynyt sarjakuvaoriginaali. Toivoisin todella, että joku osoittaa tietoni vääräksi. Taaempana mainoskuvituksia. Kuva TR1 Taidehallin näyttelystä.

The original art of comics artists and illustrators

When I was collecting material for an exhibition about Finnish comics artist and illustrator Poika Vesanto (1908-1950) in 2009, it became clear how little the original art of commercial artists was respected in past times. Most of the art has been destroyed or disappeared. Vesanto had no close relatives alive, and nobody knows what happened to his art after he died.

Some of Vesanto’s original art has survived in publisher Otava’s archives, and in a few other places. Finnish Design Museum has a good collection of drawings, but in 2009 nobody knew about them. The testamented collection of Finnish editor and advertising legend Veli Giovanni had never been catalogued before the Design Museum organised an axhibition to celebrate 100 years of Finnish comic books in 2011. Tragical, but kind of lucky that Giovanni seems to have kept the original art himself and not return it to the artists.

In 2014 a collector contacted me after finding Vesanto’s sketchbook from 1928 in an antique shop. Those were Vesanto’s earliest known drawings. That find was a small miracle.

Ami Hauhio was in a way easier to study, since his son is alive, but the original art is another thing. Hauhio worked mostly for small publishers that do not exist anymore. Even the bigger, still active publishers don’t have archives at all, or they are not catalogued. Hauhio’s son owns some original illustrations, but those fit in a shoebox. From hundreds of pages of comics Hauhio drew, only one has survived. Tuusula Art Museum owns the remains of publisher Valistus, and they have some cover art and various illustrations in their collection.

Even the best known Finnish artist Tove Jansson’s original Moomin comics art was destroyed after printing, only a few samples have survived. Didn’t anybody think those could have some value?

The problem with archives is of course, that they often gather too much material during the years, and eventually somebody has to choose what to keep. Publishers going out of business or changing ownership probably are not very interested in age-old stuff in the basement.

It is possible or even probable, that for example some Hauhio’s art is buried in archives or collections, but nobody knows about them. If you happen to find some, please contact me or for example Sarjakuvamuseo, Finnish Comics Museum.

Finnish Comics Museum is a project and collection trying to help preserving original comics and illustration art. Even if it is still a small archive, it is a very good thing there is a place you can donate original art rather than throwing some of our cultural heritage to the trash.

Rikosten herra

Kävin Tampereella entisessä antikvariaatti Komisario Palmussa, nykyisessä Reino Tiwarissa. Jonkinlainen loppuunmyynti liikkeessä on käynnissä, kirjat olivat myynnissä hintaan 2 kpl vitosella. Jotain löytyi mukaankin, C.J. Dalyn jännäri Rikosten herra, kustantanut Kanerva vuonna 1944.

Amerikkalainen Carroll John Daly oli kovaksikeitettyjen jännäreiden uranuurtajia. Tosin pieni googlailu johti minnekäs muualle kuin alan asiantuntija Juri Nummelinin blogiin, jonka kommenteista selviää mm. että kirja ei luultavasti edes ole Dalyn kirjoittama. Tosiasiassa kirja lienee toisen amerikkalaisen pulp-kirjailijan Robert J. Hoganin The Case of the Yellow Mask, alunperin vuodelta 1935. Miksi käännös on julkaistu väärällä kirjailijanimellä, jäänee mysteeriksi. Pieni kustantamo, sota-aika… mahdollisia selityksiä erheelle?

Hauhion kansikuva on jylhän tunnelmallinen, ehkä tavallista huolellisemmin toteutettukin. Eksoottiset itämaiset konnat olivat halpojen kioskijännäreiden vakiotavaraa 1930- ja 1940-luvuilla. Suomessa tietysti vielä eksoottisempia kuin Amerikassa.

Finnish translation of Carroll John Daly’s book. Straight translation of the title might be ”The Master of Crimes”, published by Kanerva in 1944. Finnish expert in hard-boiled fiction, Juri Nummelin has an article about Daly in his blog. The comments suggest that the book is actually Robert J. Hogan’s The Case of the Yellow Mask from 1935. Why the translation was published under the wrong author’s name is a mystery. Small publisher, wartime… possible explanations for the mistake?

Ami Hauhio’s cover is pretty good and atmospheric. Exotic eastern villains were common in cheap crime fiction in 1930’s and 1940’s. I guess in Finland they were even more exotic than in the USA.