Koltan perintö -sarjakuvan jatko-osa ilmestyi Pellervossa 1947-50. Lehden arkistosta 1980-luvun alussa löytyneet originaalit olivat hyvin pieniä, ja niihin oli laveerattu harmaasävyt vesivärillä. Painossa käytetyt tekstit olivat kadonneet, joten vuoden 1984 albumijulkaisuun tekstasin puhekuplat uudelleen, julkaisukoossa. Tekstaus ei ole jälkikäteen ajatellen täysin onnistunut ja se pomppaa liikaa esiin. Kirjapainolla oli myös vaikeuksia saada harmaasävyt esiin, hukkaamatta samalla mustaa viivaa. Offsetpainojälki albumissa on melko haaleaa, kun taas esimerkiksi Pellervo-lehden syväpainossa jälki on paljon sävykkäämpää, vaikkakin vihertävää.

Yläpuolella näyte Pellervo-lehdestä vuodelta 1947 ja alempi Seinäjoen sarjakuvaseura ry:n Koltan perintö -albumista vuodelta 1984.

The sequel for Hauhio’s Koltan perintö comics was published in Pellervo-magazine in 1947-50. When the story was published as a book by Seinäjoki Comics Society in 1984, the pages were filmed from the original art. The texts were originally typed by the printer, but those were not found, so it was necessary to make a new lettering. I lettered the pages by hand, in the same size as they are printed.

The pages had gray tones, painted with watercolours, and the printer had problems to make them show properly, while the black should have been remained black.

The upper sample shows a strip scanned from 1947 Pellervo. It was printed probably by rotogravure press, and it has pretty much tones, even they are greenish.

The lower sample shows the same strip from 1984 album. Offset printing has lost quite a lot of tones, and lettering could have been better.

Ami Hauhio teki runsaasti jännitysromaanien kansia 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella. Melko monta kantta syntyi esimerkiksi Aarne Haapakosken, eli nimimerkki Outsiderin kirjoihin. Haapakoski oli aikansa tunnetuimpia ja tuotteliaimpia viihdekirjailijoita, ja kirjoitti jännityskertomuksia, kirjoja ja lehtiartikkeleita monilla nimimerkeillä.

1940- ja 1950-lukujen jännitysromaanit ovat hyvin keräiltyjä, ja yleensä myös melko hintavia. Näyttelyhankkeen takia olen hankkinut joitakin kirjoja itsekin, mutta tarkoituksena on käytännön syistä hyödyntää muidenkin keräiljöiden kokoelmia. Kattavan kokoelman kerääminen lyhyehkössä ajassa olisi paitsi hyvin vaikeaa, myös hyvin kallista.

Jokin aika sitten vierailin vanhan ystäväni, taiteilija Hannu Peltoniemen luona Ilmajoella. Peltoniemi on kerännyt dekkareita yms. jo pitkään, ja tiesin että hänen kokoelmistaan löytäisin runsaasti vaikeasti löydettäviä kirjoja. Hauhion kansia löytyikin melko nopeasti nelisenkymmentä. Ohessä osa kansista digikameralla nopeasti muistiin kuvattuina. Näyttelytarkoituksiin näitä skannataan myöhemmin. Hannulle suuret kiitokset avusta!

Ami Hauhio painted a lot of covers for Finnish crime and suspense novels in 1940’s and early 1950’s. Those are very popular among collectors, so they are not easy to find, and pretty expensive. I have some samples myself, but much easier (and cheaper) is to find some other collector, who is willing to let me study his shelves.

I just recently visited an old friend, artist Hannu Peltoniemi, and I knew he would have lots of these rare books in his collection. I found very quickly about 40 Hauhio covers, and took snapshots with a digital camera. Some of these will be scanned later to be part of the exhibition. Thank You very much, Hannu!

Quite many of these were written by Outsider, which is one of the many pseudonyms of Finnish author Aarne Haapakoski (1904-1961). Haapakoski was a very fast writer, and produced hundreds of mystery-, adventure- and scifi-stories for Finnish pulp-magazines. Many of these were later collected as books, but he also wrote quite many longer books, radio-shows, articles and travel-stories.

Haapakoski used dozens of pseudonyms like Outsider, Henrik Horna, Rigor Morton, Halt Denis, Victor Mario, William B. Harrow and so on. Exotic names had more appeal to readers, and because he wrote so many stories for the pulp-magazines, they didn’t want it to look like they had only one author.

Kansalliskirjasto Helsingissä tallentaa ainakin periaatteessa kaikki Suomessa julkaistut painotuotteet jälkipolville. Valtava tehtävä, mutta ilman muuta myös hyvin tärkeä. Kyseessä on kansallisen muistin tallentaminen järjestelmällisesti ja ilman arvovalintoja.

Kirjoja ja lehtiä voi tilata luettaviksi lukusaliin, mutta niiden kopiointi omin päin on luonnollisesti kielletty. Tarkoitus on tallentaa kirjat jälkipolvillekin, ja huolimaton käsittely ei edistäisi asiaa.

Lähes kaikki sanomalehdet ja suurin osa aikakauslehdistäkin on kuitenkin tallennettu myös valokuvaamalla ne mikrofilmeille. Mikrofilmejä voi kuka tahansa käydä selaamassa kirjaston mikrofilmilukusalissa, ja niistä saa ottaa vapaasti myös skannauksia, joko paperille (maksullista), tai omalle muistitikulle (ilmaista).

Istuin taas Helsingissä käydessäni muutaman tunnin selaamassa vanhoja lukemistolehtiä yms. Etsin Ami Hauhion kansikuvia ja kuvituksia, ja löytyihän niitä taas. Mikrofilmitallenteet ovat kuitenkin ongelmallisia, jos on kiinnostunut lehtien kuvituksista. Ne on kuvattu jyrkälle mustavalkofilmille, tarkoitus on on ollut tallentaa teksti. Tämä tarkoittaa käytännössä, että valokuvista tulee filmillä usein pelkkää mustaa mössöä, värikuvista puhumattakaan. Mustavalkoinen skannausominaisuus ilman harmaasävyjä pahentaa tilannnetta entisestään. Skannauksen valoisuutta säätämälläkään useimmista kuvista ei saa kelvollisia. Mustavalkoiset viivapiirrokset saattavat skannattuna toimia siedettävästi, mutta mitä enemmän kuvassa on harmaasävyjä tai värejä, sitä mahdottomampaa niistä on saada kelvollista kopiota. Esimerkit kertonevat hyvin, mistä on kyse.

Jos joku sattuu omistamaan esimerkiksi näiden lehtien numeroita, ota yhteyttä: tkokkila(at)yahoo.com

Sormenjälki-lehdessä on useita Hauhion kansikuvia. Mustavalkopiirrokset toimivat siedettävästi kopioitunakin. Nimmarista huomaa, että piirros on julkaistu peilikuvana.

Seikkailukertomuksia-lehden kansissa on useita Hauhion piirroksia, osa kuitenkin signeeraamattomia. Myös Poika Vesanto kunnostautui näissä, mutta moni hänenkin piirroksensa on julkaistu ilman nimeä.

Musta kuu-lehden värikansi, josta saa jopa jonkin verran selvää tässäkin muodossa.

Finnish National Library collects and archives all printed material. Most of the books and papers can be ordered to look at, but scanning and copying is understandably restricted.

However, they have microfilmed almost every Finnish newspaper, and many of the magazines as well. Those are free to scan in their library. They are very interesting to study, but if you are looking for art, situation is not that good. The films are black and white, and made to preserve text. This means, that photos and drawings are mostly very poor quality, and colour pictures even worse. Line drawings are sometimes reasonably good, but grey tones or colour makes scans often unusable.