Opin laskemaan

Kirpputorikäynnillä löytyi vaihteeksi itselleni ennestään tuntematon Ami Hauhion kansikuva. Teos on Väinö Pajusen ja Lauri Elimäen kirjoittama Opin laskemaan – Maaseudun kansakoulujen laskennon ja mittausopin oppikirja, VII luokka. Kirja on alunperin vuodelta 1954, tämä on neljäs painos vuodelta 1961, kustantaja WSOY.

opinlaskemaan

Kansimaalaus on melko hillitty ja realistinen, kuten siihen aikaan oppikirjoissa varmasti pitikin olla. Kuvassa maatilan lapset osallistuvat luonnollisesti perunannostoon, mutta laskutaitoisina ovat selvästi päässeet vähän kevyempiin hommiin. Kuten kirjan alaotsikosta käy ilmi, kirja oli tarkoitettu maaseudun lapsille. Suuri osa laskutehtävistä liittyykin kotieläinten tuottoon, navetan tilavuuteen tai vaikkapa peltoalan laskemiseen. Vaikea kuvitella että nykyaikana oppikirjoja laadittaisiin erikseen maaseudun koululaisille.

opinlaskemaan3

Sisäsivujen mustavalkoiset kuvitukset on tehnyt toinen sarjakuvistakin tunnettu taiteilija, Olavi Vikainen (1915-2005). Vikaisen nimi mainitaan nimiösivun kääntöpuolella kirjan kuvittajana, mutta kansikuvan tekijää ei lainkaan. Esipuheen lopussa tekijät mainitsevat lisäksi, että ”Kirjan kuvittajalle, Olavi Vikaiselle pyydämme lausua parhaat kiitoksemme.” Kansikuvan tekijä jää kuitenkin jostain oudosta syystä kokonaan mainitsematta, sama pätee moniin muihinkin tuon ajan kirjoihin.

opinlaskemaan2

Bonuksena kirjan alkusivulle oli liimattu lisää käyttökuvitusta, eli Valion hienoimman sulatejuuston kolmioetiketti. Kerta-annos sulatejuusto on tuttua omiltakin kouluajoiltani. Kuvan tekijästä ei ole tietoa. Jotkut tuon ajan kuva-aiheet (Kuten Koskenlaskija-sulatejuuston vastaava) ovat ainakin muokattuina yhä käytössä, mutta en muista tähän törmänneeni.

Pahkasika ja Ami Hauhio

Niin yllättävältä kuin se saattaa kuulostaakin, niin Aimo Hauhion meriitteihin voidaan laskea myös yksi huumorilehti Pahkasian kansimaalaus.

Pahkis

Pahkasian kansissa nähtiin vuosien varrella mitä erilaisimpia kuvia, valokuvista, piirroksista ja maalauksista aina erilaisista kuva-arkistoista hankittuihin kuviin, jotka eivät yleensä liittyneet lehden sisältöön mitenkään. Monet kansikuvista olivat peräisin vanhoista lehdistä ja kirjoista. Suurin osa oli kaivettu niin vanhoista ja nimettömistä kuvalähteistä, että tekijänoikeuksien perään ei ollut tarvetta kysellä. Joissakin tapauksissa on kuitenkin tapahtunut työtapaturma, ja esimerkiksi Pahkasian nro 4/1997 kanteen on päätynyt Ami Hauhion maalaus.

Lähteenä on ollut Salainen salkku -lehden kansi vuodelta 1945. Tämän tapaiset lukemistolehdet käyttivät runsaasti myös ulkomaalaista materiaalia, eivätkä tekijänoikeudet luultavasti aina olleet kunnossa alunperinkään. Pahkasian toimitus on ilmeisesti olettanut, että tämäkin kansi on tuntemattoman amerikkalaisen pulp-taiteilijan työtä, ja julkaissut sen tietämättä kenen työstä oli kyse. Tekijänoikeushan on voimassa 70 vuotta tekijän kuolemasta, mutta käytännössä toki useimpien vanhojen töiden oikeudenomistajia on mahdoton jäljittää. Esimerkiksi lehtien ja kirjojen kansikuvittajien nimiä ei useinkaan mainita. Tässä tapauksessa kustantaja Ilmaristakaan ei ole enää olemassa.

Parodiakaan ei oikeuta kuvan väärinkäyttöä, eli tästä tapauksesta en voi pitää. Toisaalta sitten on jotenkin jännittävä ajatus, että Hauhion kansikuva on päätynyt näinkin erikoiseen käyttöön.

Ami Hauhio -näyttely Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 28.8. – 30.8.2015

Kesäkauden varastossa ollut näyttely tulee elokuun lopussa esille Helsingin keskustaan! Helsingin sarjakuvafestivaalit järjestetään Lasipalatsin aukiolla pe 28.8. – su 30.8.2015. Hauhio-näyttely on esillä ihan siinä vieressä sijaitsevalla Helsingin kaupungin näyttely- ja infotila Laiturilla, joka sijaitsee vanhan linja-autoaseman rakennuksessa. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Näyttely on auki:

Perjantaina 28.8. klo 10-19.
Lauantaina 29.8. klo 12-16.
Sunnuntaina 30.8. klo 14-18.

Lauantaina 29.8.2015 klo 12 olen Laiturilla puhumassa Hauhion elämästä ja urasta kuvanäytteiden kera.

Piirtänyt: Ami Hauhio -näyttely Tampereen palvelukeskuksissa keväällä 2015

Aimo Hauhion töitä esittelevä näyttely kiertää Tampereen palvelukeskuksissa kevään mittaan. Tammikuussa se oli esillä Pappilanpuiston palvelukeskuksessa, ja sitten Nekalan palvelukeskuksessa (Kuoppamäentie 24) 3.2. – 27.3. Nekalan keskus on auki ma-pe klo 11 – 13.30.

Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalien viikonlopuksi 28.3. – 29.3. näyttely loikkaa Finlaysonin alueelle.

Heti sen jälkeen sitten vielä Lielahden palvelukeskukseen (Teivaankatu 1), jossa näyttely on auki huhtikuun ajan ma-pe klo 8 – 14.30.

Palvelukeskukset on tarkoitettu pääasiassa vanhusväestölle, mutta niihin on toki kaikilla vapaa pääsy. Kiertonäyttelyssä on esillä vain näyttelyn perusosa, eli 8 rollup-standia. Alkuperäistöitä yms ei ole mukana.

Lehtijuttu

Suur Tampere -lehden toimittaja teki Hauhio-näyttelystä jutun sen loppumetreillä elokuussa. Juttu ilmestyi vasta nyt kun näyttely on ollut kiinni jo hyvän aikaa, mutta hyvä näinkin. Hyvin todennäköisesti näyttely tulee vielä esille muuallekin, vaikka varmaa tietoa ei tässä vaiheessa vielä olekaan.

Suur Tampere -lehden juttu 14.10.2014.

Sarjatulta!

Ville Hänninen ja Jussi Karjalainen ovat koonneet komean ja tukevan kirjan Sarjatulta! joka esittelee sota-ajan pilapiirroksia ja sarjakuvia. Erittäin suositeltava teos sisältää runsaasti harvinaista kuvamateriaalia ja uutta tietoa tuon ajan piirtäjistä. Myös Aimo Hauhio on näyttävästi mukana, kuten myös Poika Vesanto, Tove Jansson, Erkki Koponen, Ola Fogelberg ja monet muut.

sarjatultaKustantaja: Jalava, 2014. Kansikuva: Poika Vesanto.

Lisää aiheesta:

Ville Hänninen Ylen aamu-tv:n haastattelussa kirjasta.

Seura-lehden juttu kirjasta.

 

Näyttely purettu

Hauhio-näyttely purettiin Tampereelta TR1 Taidehallista maanantaina 1.9.2014. Kiitos kaikille kävijöille, ja vieraskirjaan kirjoittaneille. Näyttely siirtyy varastoon, ja ilmestynee kyllä taas esille jonnekin ennemmin tai myöhemmin.

Kuvittajien ja sarjakuvantekijöiden alkuperäistyöt

Hauhio-näyttelyä, samoin kuin 2009 kokoamaani Poika Vesanto-näyttelyä tehdessä tuli hyvin esiin se miten vähän käyttökuvittajien originaaleja on aikanaan arvostettu.

Vesannolta (1908-1950) on säilynyt kansimaalauksia ja kuvitusoriginaaleja lähinnä Otavan kuva-arkistossa. Muutamia sarjakuvaoriginaaleja on päätynyt keräilijöiden kokoelmiin, ties mitä kautta. Myös Designmuseon kokoelmissa niitä on ainakin jonkin verran, mutta se selvisi vasta myöhemmin, Designmuseon suomalaisen sarjakuvan satavuotisnäyttelyssä. Designmuseon työt ovat ilmeisesti peräisin Suomen Kuvalehdestä. Eräs keräilijä taas oli talvella 2014 löynnyt antiikkiliikkeestä Vesannon luonnoskirjan vuodelta 1928, mitä voi pitää pienenä ihmeenä. Millaisia reittejä se oli sinne päätynyt, ei koskaan selvinnyt.

Hauhion (1912-1955) tapauksessa asia oli osittain helpompi, ja osittain vielä hankalampi. Hauhion perikunnalla oli jonkin verran kuvitusoriginaaleja ja tauluja tallessa. Kuitenkin esimerkiksi sadoista sarjakuvasivuista oli säilynyt tasan yksi, ja kirjojen kansimaalauksia vain kaksi. Nuo ovat olleet esillä Tampereen näyttelyssä. Kansimaalauksia ja kuvitusoriginaaleja löytyi myös Tuusulan taidemuseon kokoelmista, jonne on päätynyt Valistus-kustantamon materiaalia. Hauhio teki enimmäkseen töitä kauan sitten kadonneille kustantajille, kuten Kansankirja, Nide, Ilmarinen, Mantere… Niille tehdyt kymmenet, luultavasti jopa sadat työt on oletettavasti hävitetty. Jopa isompien kustantajien arkistoja on vuosien saatossa viety kaatopaikalle.

Tämä tuli mieleen aikalaistaiteilija Tove Janssonin (1914-2001) komeassa näyttelyssä Ateneumissa. Janssonin melkein kaikki Muumisarjakuvien originaalit on aikoinaan hävitetty sen jälkeen kun ne on painettu lehteen. Eikö kukaan osannut kuvitella, että niillä olisi mitään arvoa tulevaisuudessa?

Arkistojen ikuinen ongelma on tietysti se, että vuosien varrella tavaraa kertyy liikaa, ja säilytyskuluja aletaan jossain vaiheessa karsia. On kuitenkin hyvin mahdollista, ja jopa todennäköistä, että esimerkiksi Hauhion alkuperäistöitä on vielä tallessa jossakin arkistojen tai perikuntien kätköissä. Niiden löytäminen vain tuntuu olevan kovin hankalaa. Jos sellaisiin törmäätte, ottakaa yhteyttä!

Asiaan on tarttunut esimerkiksi Suomen Sarjakuvamuseo, joka on tässä vaiheessa lähinnä kokoelma, mutta toivottavasti jossain vaiheessa pystyy laajentamaan toimintaansa. Jo se, että on olemassa paikka jonne voi lahjoittaa piirroksia ja sarjakuvaoriginaaleja mieluummin kuin kuskaa ne paperinkeräykseen, saattaa edesauttaa kotimaisen kulttuuriperinnön säilymistä.

SONY DSC

Ami Hauhion tiettävästi ainoa säilynyt sarjakuvaoriginaali. Toivoisin todella, että joku osoittaa tietoni vääräksi. Taaempana mainoskuvituksia. Kuva TR1 Taidehallin näyttelystä.