Kirpputorikäynneillä löytyy toisinaan mielenkiintoisia kirjoja ja lehtiä. Tämä tarttui mukaan Tampereen Radiokirppikseltä kohtuulliseen 3  euron hintaan. Myyjän tuotteet olivat 50 % alennuksessa, normaalihinta olisi ollut sekin melko siedettävä 6 euroa. Ei kovin hyväkuntoinen, mutta ehjä. Keräilykappaleita en edes etsi, ikä saa kirjoissakin näkyä.

Marton Taiga, eli Martti Löfberg (1907-1969) oli 1930- ja 1940-luvun tuotteliaimpia ja suosituimpia jännityskirjailijoita. Outsiderin tapaan hän kirjoitti tarinoita moniin lukemistolehtiin, ja niitä julkaistiin myös kirjoina. Kirjoja ilmestyi noin 60 kpl, muita tekstejä ehkä vielä enemmän. Löfberg käytti myös salanimia, kuten M. Levä, L. Martin ja Margot Lagarto.

Lehtiyhtymä Oy:n  vuonna 1945 julkaisema, hiukan erikoisesti nimetty seikkailukertomus ”Kiinan takamailta ja Tibetin jylhiltä vuorilta” on melko tyypillistä seikkailua eksoottisissa ympyröissä. Surmattujen suomalaisten lähetystyöntekijöiden eloonjäänyt poika Eemeli joutuu tekemisiin ”kolkonpuoleisten konnien” kanssa, kuten takakansitekstissä kerrotaan.

Hauhion kansikuva ei tarjoa suuria säväyksiä, mutta kertoo kyllä yhdellä silmäyksellä, missä maisemissa tarina liikkuu. Painojälki kannessa on melko huonoa, kuten lähes kaikissa tuon ajan viihdekirjoissa.

Marton Taiga: Antakaamme Eemelille anteeksi. Lehtiyhtymä Oy, 1945

Marton Taiga, actually Martti Löfberg (1907-1969), was one of the most popular Finnish pulp writers in 1930’s and 1940’s. He wrote about 60 books, and published much more in Finnish pulp-magazines.

This example is from 1945. ”Let’s forgive Eemeli” tells about Eemeli’s adventures in China and Tibet. He is the son of two Finnish missionaries, who have been killed in China when Eemeli was just a little boy. This kind of exotic stories were popular during and after Second World War in Finland, and probably in most other countries as well.

Ami Hauhio’s cover is not very special, but tells in one glimpse, what the book is about. The printing in this and most other wartime books is not very good, images are usually dark and blurred, compared to original art. Which of course is nowhere to be found.

Koltan perintö -sarjakuvan jatko-osa ilmestyi Pellervossa 1947-50. Lehden arkistosta 1980-luvun alussa löytyneet originaalit olivat hyvin pieniä, ja niihin oli laveerattu harmaasävyt vesivärillä. Painossa käytetyt tekstit olivat kadonneet, joten vuoden 1984 albumijulkaisuun tekstasin puhekuplat uudelleen, julkaisukoossa. Tekstaus ei ole jälkikäteen ajatellen täysin onnistunut ja se pomppaa liikaa esiin. Kirjapainolla oli myös vaikeuksia saada harmaasävyt esiin, hukkaamatta samalla mustaa viivaa. Offsetpainojälki albumissa on melko haaleaa, kun taas esimerkiksi Pellervo-lehden syväpainossa jälki on paljon sävykkäämpää, vaikkakin vihertävää.

Yläpuolella näyte Pellervo-lehdestä vuodelta 1947 ja alempi Seinäjoen sarjakuvaseura ry:n Koltan perintö -albumista vuodelta 1984.

The sequel for Hauhio’s Koltan perintö comics was published in Pellervo-magazine in 1947-50. When the story was published as a book by Seinäjoki Comics Society in 1984, the pages were filmed from the original art. The texts were originally typed by the printer, but those were not found, so it was necessary to make a new lettering. I lettered the pages by hand, in the same size as they are printed.

The pages had gray tones, painted with watercolours, and the printer had problems to make them show properly, while the black should have been remained black.

The upper sample shows a strip scanned from 1947 Pellervo. It was printed probably by rotogravure press, and it has pretty much tones, even they are greenish.

The lower sample shows the same strip from 1984 album. Offset printing has lost quite a lot of tones, and lettering could have been better.

Ami Hauhio teki runsaasti jännitysromaanien kansia 1940-luvulla ja 1950-luvun alkupuolella. Melko monta kantta syntyi esimerkiksi Aarne Haapakosken, eli nimimerkki Outsiderin kirjoihin. Haapakoski oli aikansa tunnetuimpia ja tuotteliaimpia viihdekirjailijoita, ja kirjoitti jännityskertomuksia, kirjoja ja lehtiartikkeleita monilla nimimerkeillä.

1940- ja 1950-lukujen jännitysromaanit ovat hyvin keräiltyjä, ja yleensä myös melko hintavia. Näyttelyhankkeen takia olen hankkinut joitakin kirjoja itsekin, mutta tarkoituksena on käytännön syistä hyödyntää muidenkin keräiljöiden kokoelmia. Kattavan kokoelman kerääminen lyhyehkössä ajassa olisi paitsi hyvin vaikeaa, myös hyvin kallista.

Jokin aika sitten vierailin vanhan ystäväni, taiteilija Hannu Peltoniemen luona Ilmajoella. Peltoniemi on kerännyt dekkareita yms. jo pitkään, ja tiesin että hänen kokoelmistaan löytäisin runsaasti vaikeasti löydettäviä kirjoja. Hauhion kansia löytyikin melko nopeasti nelisenkymmentä. Ohessä osa kansista digikameralla nopeasti muistiin kuvattuina. Näyttelytarkoituksiin näitä skannataan myöhemmin. Hannulle suuret kiitokset avusta!

Ami Hauhio painted a lot of covers for Finnish crime and suspense novels in 1940’s and early 1950’s. Those are very popular among collectors, so they are not easy to find, and pretty expensive. I have some samples myself, but much easier (and cheaper) is to find some other collector, who is willing to let me study his shelves.

I just recently visited an old friend, artist Hannu Peltoniemi, and I knew he would have lots of these rare books in his collection. I found very quickly about 40 Hauhio covers, and took snapshots with a digital camera. Some of these will be scanned later to be part of the exhibition. Thank You very much, Hannu!

Quite many of these were written by Outsider, which is one of the many pseudonyms of Finnish author Aarne Haapakoski (1904-1961). Haapakoski was a very fast writer, and produced hundreds of mystery-, adventure- and scifi-stories for Finnish pulp-magazines. Many of these were later collected as books, but he also wrote quite many longer books, radio-shows, articles and travel-stories.

Haapakoski used dozens of pseudonyms like Outsider, Henrik Horna, Rigor Morton, Halt Denis, Victor Mario, William B. Harrow and so on. Exotic names had more appeal to readers, and because he wrote so many stories for the pulp-magazines, they didn’t want it to look like they had only one author.

Kansalliskirjasto Helsingissä tallentaa ainakin periaatteessa kaikki Suomessa julkaistut painotuotteet jälkipolville. Valtava tehtävä, mutta ilman muuta myös hyvin tärkeä. Kyseessä on kansallisen muistin tallentaminen järjestelmällisesti ja ilman arvovalintoja.

Kirjoja ja lehtiä voi tilata luettaviksi lukusaliin, mutta niiden kopiointi omin päin on luonnollisesti kielletty. Tarkoitus on tallentaa kirjat jälkipolvillekin, ja huolimaton käsittely ei edistäisi asiaa.

Lähes kaikki sanomalehdet ja suurin osa aikakauslehdistäkin on kuitenkin tallennettu myös valokuvaamalla ne mikrofilmeille. Mikrofilmejä voi kuka tahansa käydä selaamassa kirjaston mikrofilmilukusalissa, ja niistä saa ottaa vapaasti myös skannauksia, joko paperille (maksullista), tai omalle muistitikulle (ilmaista).

Istuin taas Helsingissä käydessäni muutaman tunnin selaamassa vanhoja lukemistolehtiä yms. Etsin Ami Hauhion kansikuvia ja kuvituksia, ja löytyihän niitä taas. Mikrofilmitallenteet ovat kuitenkin ongelmallisia, jos on kiinnostunut lehtien kuvituksista. Ne on kuvattu jyrkälle mustavalkofilmille, tarkoitus on on ollut tallentaa teksti. Tämä tarkoittaa käytännössä, että valokuvista tulee filmillä usein pelkkää mustaa mössöä, värikuvista puhumattakaan. Mustavalkoinen skannausominaisuus ilman harmaasävyjä pahentaa tilannnetta entisestään. Skannauksen valoisuutta säätämälläkään useimmista kuvista ei saa kelvollisia. Mustavalkoiset viivapiirrokset saattavat skannattuna toimia siedettävästi, mutta mitä enemmän kuvassa on harmaasävyjä tai värejä, sitä mahdottomampaa niistä on saada kelvollista kopiota. Esimerkit kertonevat hyvin, mistä on kyse.

Jos joku sattuu omistamaan esimerkiksi näiden lehtien numeroita, ota yhteyttä: tkokkila(at)yahoo.com

Sormenjälki-lehdessä on useita Hauhion kansikuvia. Mustavalkopiirrokset toimivat siedettävästi kopioitunakin. Nimmarista huomaa, että piirros on julkaistu peilikuvana.

Seikkailukertomuksia-lehden kansissa on useita Hauhion piirroksia, osa kuitenkin signeeraamattomia. Myös Poika Vesanto kunnostautui näissä, mutta moni hänenkin piirroksensa on julkaistu ilman nimeä.

Musta kuu-lehden värikansi, josta saa jopa jonkin verran selvää tässäkin muodossa.

Finnish National Library collects and archives all printed material. Most of the books and papers can be ordered to look at, but scanning and copying is understandably restricted.

However, they have microfilmed almost every Finnish newspaper, and many of the magazines as well. Those are free to scan in their library. They are very interesting to study, but if you are looking for art, situation is not that good. The films are black and white, and made to preserve text. This means, that photos and drawings are mostly very poor quality, and colour pictures even worse. Line drawings are sometimes reasonably good, but grey tones or colour makes scans often unusable.

Reino Helismaa  (1913-1965) oli viihteen monitoimies, tuottelias ammattilainen, joka ei aikanaan saanut arvostusta kriitikoilta, mutta ostavan yleisön silmissä sitäkin enemmän. Helismaa oli syntynyt Helsingissä, mutta muutti 1930-luvulla Viipuriin, ensin armeijapalvelukseen, myöhemmin sanomalehti Karjalan kirjapainoon konelatojaksi. Ami Hauhio taas oli ollut samaisessa kirjapainossa harjoittelijana, ja kuvitti Karjala-lehteä vuosina 1937-1938. Voisi olettaa, että he tunsivat toisensa, sillä jo sotien aikana erilaisia yhteistyöhankkeita pulpahti esiin, kuten esimerkiksi alempana esitelty Maan mies Marsissa-sarjakuva.

Tampereen kirjastosta löytyy myös esimerkiksi Helismaan nuottivihko Meksikon pikajuna, vuodelta 1949. Hauhion kansipiirros on melkoisen rentoa jälkeä. Harmi kyllä, kirjastokappaleissa on ongelmansa, jos etsii pelkkiä kansikuvia…

Reino Helismaa: Meksikon pikajuna. Nuotteja ja sanoituksia, 28 s. Kanerva, 1949.

Edit: Kansikuva löytyi kokonaisena. Kiitos Juri Nummelin!

Hauhio oli hyvin tuottelias kirjankansien tekijä. Ne ovat ehkä myös jääneet tunnetuimmiksi hänen töistään, sillä Hauhio kuvitti paljon poikakirjojen ja jännitysromaanien kansia, ja kummatkin ovat nykyään varsin keräiltyjä. Tietääkseni Hauhio ei ollut missään vaiheessa säännöllisessä työsuhteessa kirjankustantajiin, vaan teki kansia freelancerina. Suurin osa niistä onkin tehty pienille kustantajille, joita ei ole enää olemassa. Alkuperäismaalaukset ovat sitä myöten myös kadonneet, jos niitä on koskaan säilytettykään.

Helsingissä toimineen Kansankirja -kustantamon Poikien sinisen sarjan kirjoja ilmestyi 21 kpl vuosina 1945-1948. Vain yhdessä niistä on jonkun muun tekemä kansi. Kaikkien sarjan kirjojen kansikuvat löytyvät antikvariaatti Makedonian nettisivuilta Moogin sarjakuva-arkistosta.

T. Rautapalo-Rapp: Aarteenetsijät. Poikien sininen sarja nro 3, Kansankirja 1945.

Heikki Seppälä: Saappaattomat sankarit. Poikien sininen sarja nro 19, Kansankirja 1947.

Käytettyjen kirjojen mukana seuraa joskus tietoa edellisestäkin omistajasta. Aarteenetsijät-kirjan olen joskus ostanut divarista, ja sen on aikaisemmin omistanut Jyrki Otila. Ellei saman nimisiä ole Tampereella useampia, niin kyseessä on ollut TV-visailujuontaja ja europarlamentaarikko, jonka nimi on kirjoitettu ensimmäiselle sivulle koulupojan käsialalla. Otila oli syntynyt 1941, ja tämä kirjan 2. painos on ilmestynyt 1946. Saattaa tietysti olla, että se on päätynyt omistajalleen vasta myöhemmin.

Saappaattomat sankarit taas päätyi minulle tamperelaisen Lastenkirjainstituutin poistohyllystä hyvin kohtuulliseen yhden euron hintaan. Alkuperäinen omistaja, Matti, on kansilehden tekstin mukaan saanut sen kummitädiltään Jouluna 1953, eli viitisen vuotta julkaisun jälkeen.

Seinäjoen sarjakuvaseura ry julkaisi 1980-luvulla Kannus sarjakuvalehteä. Lehdessä ilmestyi kotimaisia, harrastelijoiden tekemiä sarjakuvia.

Pellervo-lehti tarjosi heti 1980-luvun alussa seuralle yllättäen julkaistavaksi Ami Hauhion Koltan perintö -sarjakuvan jatko-osaa vuosilta 1947-1950. Sarjakuvan originaalisivut olivat löytyneet lehden arkistosta, ja hankkeeseen haettiin apurahaa Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahastolta 1982. Hakemukseen pyydettiin puoltava lausunto peräti Kari Suomalaiselta. Koltan perintö ilmestyi lopulta 1984. Painos oli 1000 kappaletta, numeroituna. Oma kappaleeni on numero 855.

Albumissa on 64 sivua, sarjakuvan lisäksi mukana on Hauhion haastattelu Piirtopalat-lehdestä vuodelta 1945 ja Harri Römpötin artikkeli Hauhion sarjakuvista.

Alkuperäissivut olivat hyvin pieniä, suurin piirtein saman kokoisia kuin julkaistuna. Niihin oli tehty harmaasävyjä vesivärillä, ja tämä tuotti ongelmia kirjapainolle. Alunperin Pellervo-lehdessä puhekuplatekstit oli ladottu kirjapainossa. Tekstit olivat kuitenkin kadonneet, joten koko sarjakuva myös tekstattiin uudelleen käsin. Homma päätyi minulle, eli tekstasin kaiken erillisille paperiarkeille sivuista otettujen valokopioiden päällä julkaisukoossa. Tulos ei ole jälkikäteen ajatellen täysin onnistunut.

Koltan perintö -albumi oli pikku puutteineenkin kuitenkin mainio avaus suomalaisen sarjakuvahistorian kartoittamisessa.

Ami Hauhio: Koltan perintö, Seinäjoen sarjakuvaseura ry, 1984.

Ami Hauhio’s scifi-story Koltan perintö (The Skolt’s Legacy) was originally published in magazine Valojuova in 1944-46. The sequel for the story appeared in magazine Pellervo in 1947-50. The original pages of this story were found in Pellervo’s archive in early 1980’s. Seinäjoki Comics Society had just started publishing an amateur comics magazine Kannus, and Pellervo’s editor-in-chief contacted them about his find. The society was very eager to publish this (even then forgotten) story as a book.

Koltan perintö was published in 1984, with a new lettering by myself. The speech balloons were originally typed in the printing press, and those texts were lost, so the new lettering was necessary. The lettering and printing were not perfect, but this is still a rather successful early attempt to collect the history of Finnish comics.

Yksi suomalaisen sarjakuvahistorian merkkiteoksia on Reino Helismaan ja Olavi Kanervan kirjoittama ja Ami Hauhion piirtämä Maan mies Marsissa. Sarjakuva ilmestyi alunperin Isku-lehdessä vuosina 1940-41, ja ruutujaoltaan omituisesti silvottuna ja lyhennettynä albumiversiona 1947. Albumi on ollut varsin harvinainen, vaikka divareissa ja nettihuutokaupoissa niitä liikkuu nykyäänkin hyvin vaihtelevilla hinnoilla. Sarjakuva on saanut selviä vaikutteita Alex Raymondin Flash Gordonista, minkä takia Hauhio itsekin on sarjaa hiukan vähätellyt. Turhaan, sillä tässä sarjassa varsinkin Hauhion piirrostyö on parhaimmillaan.

Vuonna 2011 Zum Teufel-kustantamo julkaisi sarjan restauroituna uusintapainoksena. Kirjassa on lisäksi värillinen Olavi Kanervan kirjoittama ja Hauhion piirtämä seikkailu Lentävä lautanen, Seikkailujen maailma-lehdestä vuodelta 1952, sekä artikkelit tekijöistä ja sarjojen taustoista.

Maan mies Marsissa-kirjaa on yhä saatavana, esimerkiksi Turun sarjakuvakaupasta: http://www.sarjakuvakauppa.fi/maan-mies-marsissa.html

Reino Helismaa, Olavi Kanerva ja Ami Hauhio: Maan mies Marsissa, Zum Teufel 2011.

One of the most legendary Finnish comics albums is Maan mies Marsissa (Earthman in Mars). The story was originally published in pulp-magazine Isku in 1940-41, and as a strangely edited album in 1947. The album was horizontal, while the pages were originally vertical. The problem was solved by clumsily re-arranging the panels, and even leaving some of them off.

The story was written by Reino Helismaa and Olavi Kanerva, and drawn by Hauhio. Specially the writer Reino Helismaa (1913-1965) is very famous in Finland. Extremely productive Helismaa wrote about 5000 lyrics for songs, 32 filmscripts, radioplays and so on. The story and art in Maan mies Marsissa is heavily influenced by Flash Gordon, but specially the artwork is still great.

The 1947 album was a rarity until a pile of them were found in 1970’s, when the printer’s building was being demolished. It is still pretty rare, but not impossible to find.

In 2011 publisher Zum Teufel restored the story and published it as a book in its original form. The book also includes a full colour story Lentävä lautanen (The Flying Saucer), written by Kanerva and art by Hauhio, originally published in pulp-magazine Seikkailujen maailma in 1952. Two good articles about Hauhio and his art are also included.

Suomen sarjakuvaseura ry:n Sarjainfo-lehdessä nro 155 (2/2012) oli kirjoittamani juttu, kun Hauhion syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Jutun voi lukea myös netitse Sarjainfon arkistosta. Selaa linkin otsikoita alaspäin Ami Hauhio 100 vuotta -otsikkoon, jonka kohdalta voit klikata ”Lataa”, jolloin saat artikkelin koneellesi PDF-muodossa, tai ”Katsele”, jolloin voit lukea artikkelin erillisessä ikkunassa.

http://www.sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo/arkisto/cat_view/21-sarjainfo/261-sarjainfo-151-160/297-sarjainfo-155

Suomalaisen sarjakuvahistorian keräämisen ja tutkimisen kannalta uraauurtava teos oli Asema kustannuksen vuonna 2005 julkaisema Laikku 05. Kirja kokosi yksiin kansiin näytteitä monilta kotimaisen sarjakuvan pioneereilta vuosilta 1900-1945. Useimpia näistä oli aikaisemmin mahdollista nähdä vain divarien tai kirpputorien satunnaisissa lehtilöydöissä, tai Kansalliskirjaston mikrofilmeillä.

Ami Hauhio oli luonnollisesti yksi esitellyistä taiteilijoista. Kirjaa on yhä saatavana kustantajalta, eli kulttuurityö tuskin toi tässäkään tapauksessa kaupallista menestystä. Kannattaa ehdottomasti hankkia, löytynee toki myös kirjastosta.

http://www.asemakustannus.com/kirjat/laikku05.html

Laikku 05, Asema Kustannus, 2005. Kansikuvassa Hjalmar Löfvingin Olli Pirteä ja Poika Vesannon Saku Sämpylä.

In 2005 Finnish publisher Asema collected samples of Finnish pioneer comics artists from 1900 to 1945. The book Laikku 05 presented the works of nine early artists, including Veli Giovanni, Akseli Halonen, Ami Hauhio, Hjalmar Löfving, Egon Meuronen, Alexander Tawitz, Gösta Thilén, Poika Vesanto and Olavi Vikainen. The book is in Finnish, and still available from the publisher: www.asemakustannus.com